The Last Supper

Pieni ryhmä idealistisia mutta turhautuneita liberaaleja ystäviä saa tarpeekseen oikeistolaisen julkisen puheen vihamielisyydestä ja päättää kutsua eri mieltä olevat puhujat illalliselle keskustelemaan — vain löytääkseen itsensä asteittain lankeamassa ennalta suunniteltuun väkivaltaan. Alkuun tarkoituksena on testata toisten vakaumuksia ja käydä ääripäiden läpi, mutta pian ideaalit ja moraalikäsitykset kääntyvät sekundaarisiksi keinoiksi, ja pienryhmän jäsenet joutuvat kohtaamaan omien tekojen karun todellisuuden.

Elokuva käyttää mustaa huumoria ja terävää satiiria kuvatakseen, miten hyvät aikomukset voivat muuttua vaarallisiksi itseoikeutuksen ja kostonhimon myötä. Hahmojen väliset keskustelut ja hajaannus toimivat sekä komedian että jännitteen lähteinä, kun ryhmän sisäinen moraalinen pohdinta muuttuu väistämättömäksi oikeutuksen etsimiseksi teoille, joiden seurauksia ei enää voida hallita.

Kerronta kyseenalaistaa yksinkertaiset poliittiset leimaukset ja pakottaa katsojan pohtimaan, missä kulkee rajat tekojen ja sanojen välillä. Teos nostaa esiin kysymyksiä suvaitsevaisuudesta, vallasta ja siitä, mitä tapahtuu kun ihmiset alkavat päättää toisten kohtalosta omien arvojensa perusteella.

Lopulta elokuva ei tarjoa helppoja vastauksia vaan jättää katsojan epämukavaan tilaan: naurun ja inhon sekoitukseen, jossa motiivien tulkinta ja moraalinen vastuu pysyvät avoimina. Se on provokatiivinen ja ajatuksia herättävä katsaus siihen, miten hyvistä aikomuksista voi seurata odottamattomia ja tuhoisia tekoja.