Chime

Mestarikokin kurinalainen arki keittiön rituaaleineen järkkyy yhden kimeän kilähdyksen myötä: pieni äänisignaali ilmestyy odottamatta ja ujuttautuu jokaiseen työvaiheeseen, uneen ja ihmissuhteisiin. Alkuun vähäpätöiseltä tuntuva ääni muuttuu pian häiritseväksi toistuvaksi läsnäoloksi, joka kääntää rutiinin toistoksi epäluottamukseksi omaa mieltä kohtaan. Ruoan, lämmön ja terävien instrumenttien maailmassa kilinä saa materiaalisen kohtalonsa ja kokemusmaailman värittymään uhkalla.

Elokuva leikkaa tiukasti äänen ja kuvan vuoropuheluun: keittiön äänimaailma tihenee, valo muuttuu teräväksi ja hahmon sisäinen maisema repeytyy. Chime rakentaa psykologisen kauhun, jossa pieni ärsyke kasvaa hallitsemattomaksi pakkomielteeksi ja pakottaa katsojan kysymään, onko uhka ulkopuolinen vai syntyykö se läpikotaisin yrittäjän mielen sisällä. Lopulta tuntuu, että jokainen kilinä on uusi ilmoitus siitä, mitä on menetettävänä.