Ateenan värikkäillä, queer-rantaviivoilla vietetyn pitkän uintipäivän aikana ystävykset Demosthenes ja Nikitas kääntävät katseensa menneeseen: he muistelevat viime kesän tapahtumia ja yrittävät kutoa niistä käsikirjoitusta Nikitaksen pitkän elokuvan ensiyritystä varten. Muistot liukuvat auringon polttamien kivien ja meriveden pinnan lailla, samalla kun keskustelut paljastavat haavoittuvuutta, toivoa ja ne pienet hetket, jotka muovasivat heidän suhdettaan ja kohtaamistaan Carmenin kanssa.
Elokuva leikittelee kertomisen keinoin — muisti, kuvaus ja todellisuus risteävät kun tarina muovautuu käsikirjoitukseksi — ja tekee tilaa herkälle pohdinnalle identiteetistä, kaipuusta ja ystävyyden kestävyydestä. Hidas tempo ja intiimi visuaalinen kieli kutsuvat katsojan mukaan samaan uimarantaan, jossa mennyt ja nykyinen limittyvät ja jossa jokainen muisto on sekä toivon että epävarmuuden lähde.